Miten standardeja luetaan?
Standardeja on kaikkialla ja joka lähtöön, mutta yksi sääntö pätee: kun kerran hoksaat, miten standardia luetaan, osaat lukea kaikkia standardeja. Kutsun tätä standardien sisälukutaidoksi.
Sekä eurooppalaisella (CEN) että kansainvälisellä standardointijärjestöllä (ISO) on tällä hetkellä katalogissaan yli 20 000 voimassa olevaa standardia. Kansallisella tasolla SFS vastaa omasta standardisalkustaan, jossa ylläpidetään suomalaisten kannalta relevantteja standardeja. Tämänkin kokoelman suuruusluokka on suunnilleen samaa mittakaavaa – kymmeniätuhansia.
Standardi alkaa aina esipuheella
Suuri kokoluokka saattaa lyödä ällikällä, mutta onneksi kaikilla standardeilla on sama rakenne ja logiikka, jolloin lukijan on oivallettava oikea lukutekniikka vain kerran. Standardit alkavat aina esipuheella, jossa kerrotaan muun muassa, missä kyseinen standardi on laadittu. Esipuheessa lukee esimerkiksi Standardin on laatinut ISOn tekninen komitea ISO/TC 292 security and resilience, jonka sihteeristönä toimii AFNOR. AFNOR on ranskalaisten kansallinen standardointijärjestö.
Kaikilla standardeilla on sama rakenne ja logiikka, jolloin lukijan on oivallettava oikea lukutekniikka vain kerran.
On hyvä ymmärtää, että ISOssa on satoja teknisiä komiteoita ja jokainen komitea keskittyy oman aihealueensa standardien laadintaan. Standardissa saattaa olla esipuheen jälkeen lyhyt johdanto, mutta johdanto ei ole pakollinen.
Velvoittava osio kertoo standardin tarkoituksen
Informatiivisen alun jälkeen alkaa standardin niin sanottu velvoittava osio, joka lähtee liikkeelle hyvin keskeisestä asiasta eli soveltamisalan määrittämisestä. Tässä vaiheessa kerrotaan, mihin tehtävään standardia on tarkoitus soveltaa. Seuraavassa kappaleessa esitellään velvoittavia viittauksia. Tämä tarkoittaa käytännössä muita standardeja, joiden soveltaminen on välttämätöntä kyseisen standardin kanssa. Monesti tämä kohta on jätetty tyhjäksi, jolloin velvoittavia viittauksia ei ole.
Yleistä on sekin, että standardin tekstissä mainitaan toisia standardeja, joiden käyttäminen on hyödyllistä mutta ei velvoittavaa.
Standardin seuraavassa kappaleessa esitellään keskeisiä termejä, joiden ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää standardin lukijalle. Tyypillisesti näitä termejä on tässä kohtaa esitelty kymmenkunta. Tähän asti lukijaa on ikään kuin valmisteltu standardin teknistä sisältöä varten. Seuraavissa kappaleissa standardi etenee määrätietoisesti omassa teknisessä asiassaan ja päättyy mahdollisiin liitteisiin. Nämä liitteet voivat olla joko informatiivisia tai velvoittavia.
Standardin soveltaminen kysyy sisälukutaitoa
Kun standardi on luettu ja ymmärretty, on aika soveltaa sitä käytäntöön. On tärkeää oivaltaa, että soveltamistapa on täysin kiinni standardin teknisestä sisällöstä ja luonteesta. Sähköteknisiä määreitä asettava standardi ei jätä paljon soveltamisen varaa. Sama pätee esimerkiksi ruuvien ja pulttien kierteisiin, siis mittoihin.
Kun kyse on ohjeistusstandardista, esimerkiksi standardiohjeistuksesta projektinhallintaan (SFS-ISO 21502), soveltamista vaaditaan runsaasti. Soveltaminen kysyy tässä tapauksessa projektiammattilaisen ammattitaitoa substanssiasiasta, mutta pohjalla tulee olla myös ripaus standardien sisälukutaitoa, joka antaa lisää varmuutta standardin oppien soveltamiseen.
Janne Kalli
Kirjoittaja on standardoinnin johtava asiantuntija SFS:ssä.