Siirry sisältöön
24.10.2016 Artikkeli

Äly karkasi pilveen

Äly sujuvoittaa elämäämme ja tehostaa kaikkea toimintaa. Siksi sitä on yhä enemmän kaikkialla. Mutta onko silläkin haittapuolia?

Älykkyys on hiipinyt elämäämme jo vuosien ajan tietotekniikan kehittyessä huimaa tahtia. Tietotekniikkaa voidaan upottaa kaikenlaisiin laitteisiin sähkömittareista jääkaappeihin tai autoihin.

– Uuden teknologian tarkoitus on tehdä elämästä entistä helpompaa, miellyttävämpää ja turvallisempaa. Näin onkin. Jos matkapuhelin jää matkasta, asiat eivät ole hyvin – jotain oleellista puuttuu, toteaa liikenne- ja viestintäministeriön liikenneneuvos Seppo Öörni.

Luottamus tekniikkaan syö omaa osaamista?

Teknologia muuttaa ihmisten toimintatapoja. Futuristi Elina Hiltunen esittääkin kysymyksen, muuttaako se ihmistä liikaa.

– Kun tietotekniikka ohjaa elämäämme, mitä tapahtuu, kun se ei toimi? Älyauton yhteys nettiin katkeaa, sensorit eivät toimi, jonkun sydämentahdistin hakkeroidaan. Millainen on kykymme selvitä ilman älytuotteita?

Navigaattorit ovat hyvä esimerkki tekniikasta, josta olemme jo hyvin riippuvaisia. Kun teknologiaan luotetaan kuin vuoreen, omat perustaidot alkavat hiipua.

– Yksi mielenkiintoisimpia tulevaisuuden näkymiä on WALL-E-elokuva, jossa robotit tekevät kaiken ja ihmiset vain makoilevat leijuvilla patjoilla. Mikä on ihmisen rooli tulevaisuudessa?

Edessä on joka tapauksessa suuri murros työssä ja elämisessä, vaikka osa siitä on jo nähty. Yritykset digitalisoivat toimintaansa rivakasti, ja koneäly on jo vienyt ihmisen monista töistä.

– Kun taksisetelit vaihtuivat korttiin, ihmisiä ei tarvittu enää laskemaan niitä pankeissa. Järjestelmä maksoi itsensä takaisin puolessa vuodessa, Öörni muistelee.

Automaattiautot ja liikennettä palveluna

Liikenne onkin yksi nopeasti muuttuvista aloista. Autoihin on jo tullut paljon ajajaa avustavaa automaatiota kuten pysäköintiavustimia. Kehitys kulkee kohti täysautomaatiota, joka EU:n arvion mukaan tulee liikenteeseen niinkin pian kuin vuosina 2025–2030.

– Automaattiajaminen voi johtaa siihen, että saatavilla on kaupunkiautoja samaan tapaan kuin nyt on kaupunkipyöriä, Öörni visioi.

Kehitys vie muutenkin tulevaisuuteen, jossa auto yhä harvemmin omistetaan. Kimppakyydit sekä autojen osavuokraus ja yhteiskäyttö lisääntyvät, Uberin kaltaisia ratkaisuja tulee lisää. Markkinoille tulee myös eri matkustusmuotojen yhdistelmiä.

– Suomessa on edistetty voimakkaasti liikenne palveluna -toimintatapaa: yhdestä pisteestä saa kaiken tarvittavan pakettina. Kukin voi itse valita, miten paljon mitäkin kuljetusmuotoa käyttää – haluaako mennä taksilla vai kimppakyydillä.

Liikenne palveluna kertoo eri vaihtoehdot päästä paikasta A paikkaan B, myy matkaliput ja kertoo ajantasaista tietoa matkan aikana, jos esimerkiksi myöhästymisen takia tarvitaan uutta yhteyttä.

Pilotteja on ollut käynnissä jo vuoden ajan. Esimerkiksi Lapissa ja Hämeenlinnassa on voinut ostaa lipun juna–taksi-yhdistelmään. Palvelu laajeni tänä syksynä uusille paikkakunnille.

Automatisoitumisen lisäksi autojen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa lisääntyy. Autot voivat viestiä havainnoistaan toisilleen ja infrastruktuurille. Näin tilannekuva voi syntyä ilman viranomaisten mukanaoloa. Esimerkiksi tien tukkivasta kolarista voi lähteä tieto ympäristön autoille, jotta ne osaavat vaihtaa reittiään.

– Olennaista on luoda avoimia rajapintoja, jotta voidaan rakentaa yli maanrajojen ja eri tuottajien välillä toimivia palveluja. Automaatio syntyy vasta, kun käsittelysäännöt on standardisoitu.

Vaurautta vai ei?

Digitaalisuus tuo toki työpaikkoja, mutta kuitenkin vie niitä enemmän. Työtä voi olla vähemmän, mutta sitä ehkä jaetaan enemmän.

– Digitalisaation sanotaan lisäävän varallisuutta, mutta se on kaksipiippuinen juttu. Se tehostaa toimintaa, mutta jos samalla työn määrä vähenee ja työaikaa jaetaan enemmän, ihmisten tulot pienenevät. Laskeeko samalla kulutus? Miten tämä vaikuttaa kansantalouteen? Hiltunen kysyy edelleen.

– Tulevaisuutta ei voi tietää, mutta muutos on varmasti iso. Meidän on mietittävä erilaisia kehityspolkuja – miten voi käydä pahimmillaan, miten parhaimmillaan – ja miten milläkin polulla toimitaan.

Isojen datamassojen analysointia hyödynnetään jo ennakoinnissa. IBM:n Watson-keinoäly auttaa esimerkiksi HUSissa huomaamaan keskosten hoidossa ongelmien varoitusmerkkejä vanhojen tietojen perusteella.

– Esimerkiksi Yhdysvalloissa algoritmi käy läpi rikoksia ja ennustaa vanhojen tietojen perusteella, missä voisi tapahtua jotain. Poliisiauto lähetetään alueelle, ja näin estetään rikoksia.
Tekoälyn moraali ja etiikka

Laitteiden ja palvelujen älykkyys kehittyy lopulta tekoälyksi, joka pystyy oppimaan ja ajattelemaan itse.

Viimeistään siinä yhteydessä pitää miettiä tarkkaan taas sen luonnetta. Kuka koodaa tekoälyn ja millaiseksi? Millainen moraali ja etiikka tekoälyllä on? Kehittääkö tekoäly omat moraalikäsityksensä?

Professori Stephen Hawking onkin sanonut, että tekoälyn syntyminen on todennäköisesti ihmiskunnalle tapahtuneista asioista joko kaikkein pahin tai paras. Siksi onnistuminen sen kanssa on erittäin tärkeää.

Uusiutuvat tuovat älyä sähköjärjestelmään

Sähköjärjestelmässä on kautta aikojen ollut sisäänrakennettua älyä tarjonnan ja kulutuksen suhteen takia.

– Sähkön tuotannon on vastattava kulutusta joka ikinen hetki. Vertauksena voisi sanoa, että kun lapsi ottaa lasillisen maitoa, jossain on lehmän lypsettävä vastaava määrä juuri silloin, Lappeenrannan teknillisen yliopiston sähkötekniikan professori Jarmo Partanen kuvailee.

Tasapainotteluun on kyetty sähkön käyttöönotosta lähtien ilman älykkäitä ohjausjärjestelmiä, koska tuotantoa on pystytty säätämään tarpeen mukaan.

Nyt uusiutuvat energialähteet mutkistavat asiaa. Aurinko- ja tuulisähkön tuotantoa ei voi reivata ylöspäin – jos ei tuule tai paista, sähköä ei synny. Miten tasapaino hoidetaan, kun uusiutuvien osuus sähköntuotannossa kasvaa?

– Miten selvitään yön tai talven yli, kun aurinkosähköä ei ole saatavilla?

Sähkö on saatava varastoon.

Akut ja muut varastointiratkaisut tuovat uuden elementin tasapainon säätämiseen. Tuotantoa ei tarvitsee mitoittaa huippukysynnän mukaan.

Tietotekniikan avulla voidaan vaikuttaa myös kysyntään. Jos sähköjärjestelmässä on häiriö, kulutusta voidaan ohjata esimerkiksi kytkemällä kylmäkojeita hetkeksi pois päältä. Arkielämässä tällaiset säädöt eivät kuitenkaan näy ihmisille lainkaan.

Todella älykkääseen sähköjärjestelmään kuuluukin olennaisesti joustava markkina, joka toimii Suomessa harvinaisen hyvin.

Tietotekniikan ja varastoinnin yhdistelmä ratkaisee tuotanto–kulutus-tasapainon ongelman, mikä taas helpottaa uusiutuvien lähteiden hyödyntämistä.

– Maailmassa on 1,4 miljardia ihmistä, joilla ei ole sähköä. Uusilla ratkaisuilla voi edetä nopeasti, kun enää ei tarvitse rakentaa suuria tuotantolaitoksia. Mahdollisuudet yhteiskuntien ja hyvinvoinnin kehittämiseen ovat huikeita, Partanen visioi.

– Ilman standardeja ei kuitenkaan voida edetä. Esimerkiksi Suomessa yritettiin ensin käyttää vain Suomeen kehitettyjä keinoja liittää aurinkosähkö sähköverkkoon. Ala lähti lentoon vasta, kun pienille yksiköille globaalisti sopivat säännöt hyväksyttiin toimintamalliksi. Se mahdollistaa kustannustehokkaiden standardituotteiden hyödyntämisen.

Julkaistu Presiis-lehden numerossa 2/2016.

Teksti: Anne Hänninen