Hyppy seinälle
Kissanloikasta apinaylitykseen ja seinäjuoksuun – kaupunki on parkouraajalle suuri leikkikenttä. Liike jatkuu sulavana kaiteelta ja portaalta toiselle.
Parkour syntyi Pariisissa 1980-luvulla, kun David Belle ja Sébastien Foucan alkoivat käyttää kaupunkiympäristöä esteratanaan. Kahden miehenalun ajanvietteestä on kasvanut maailmanlaajuinen ilmiö.
Parkour vaatii paljon harjoittelua ja kehonhallinnan opettelua. Siksi aloittelijoille on rakennettu harjoittelukenttiä ympäri Suomen.
Harjoitteluvälineiden – erilaisten kaiteiden, esteiden ja telineiden – täytyy vastata oikean kaupunkiympäristön ominaisuuksia, mutta samalla niiden pitää mahdollistaa turvallinen harjoittelu. Kaiteet eivät saa olla liian ohuita tai paksuja eikä alusta saa olla liian pehmeä tai liukas. Myöskään betonisen korokkeen pinta ei saa muistuttaa jotain muuta materiaalia, sillä parkouraajan pitää muokata liikkeitään vastaamaan ympäristöä.
Turvallista parkour-harjoittelua varten on Euroopassa kehitetty Suomen aloitteesta ja yhdessä parkourin perustajien kanssa
SFS-EN 16899 -standardi, josta ilmestyi keväällä suomenkielinen versio.
Julkaistu Presiis-lehden numerossa 1/2017.
Lähde: Suvi Pasanen, asiantuntija, YTL