Tiiviissä yhteistyössä

Hyvin harva tunneli sijaitsee meren alla, ja hyvin harva ajokelpoinen tunneli on yhtä ahdas kuin Suomenlinnan huoltotunneli. 1,3 kilometriä pitkä tunneli rakennettiin vuonna 1981 liittämään Suomenlinna Helsingin kaukolämpö- ja viemäriverkkoon, ja tunneliin siirrettiin myös vesiputket ja kaapelit. Sittemmin tunneli avattiin myös hälytysajoille, mutta ambulansseista sinne mahtuu vain tavallista hoikempi yksilö.

Poikkeuksellista on sekin, että tunneli perus­korjataan yhteistyöhön ohjaavalla allianssimallilla. Malli on yleistynyt viime vuosina etenkin suurissa hankkeissa, mutta 7 miljoonan euron tunneliremontti on niiden joukossa pieni.

– Halusimme, että koko porukka pääsee alusta asti miettimään yhdessä, miten hankkeelle myönnetty summa käytetään parhaalla mahdollisella tavalla, kertoo johtaja Ulla Räihä Suomenlinnan hoitokunnasta.

Allianssin muodostavat hankkeen tilannut Suomenlinnan hoitokunta, suunnittelija Pöyry ja toteuttaja eli pääurakoitsija YIT.

Suunnittelija työmaalla

Perinteisessä rakennushankkeessa tilaaja sol­mii suunnittelijan ja urakoitsijan kanssa erilliset sopimukset.

– Silloin urakoitsija tarvitsee tarkat suunnitel­mat jo tarjousvaiheessa, jotta se voi hinnoitella urakan ja ottaa itselleen hintariskin. Allianssissa hintariski on yhteinen. Tilaajalla, suunnittelijalla ja urakoitsijalla on yhteinen rahapussi hankkeen alusta loppuun, sanoo allianssin projektipäällikkö Satu Tammilehto-Hänninen.

Koska allianssissa suunnittelu painottuu ajallisesti lähelle toteutusta, suunnittelijoiden on helppo hyödyntää työmaalta tulevaa tietoa.

Tietoa tulee esimerkiksi silloin, kun Pöyryn suunnittelija Topi Hänninen astuu ulos Kaivopuiston rannassa sijaitsevasta työmaakopista ja kävelee tien yli tunneliin – tai keskustelee rakentajien kanssa työmaakopissa.

– Perinteisessä hankkeessa kävisin työmaalla ehkä kerran viikossa, Tammilehto-Hänninen sanoo.

Hänninen uskoo, että suunnittelijan läsnäolo parantaa työn laadun ja tahdin ohella työntekijöiden motivaatiota.

– Suunnittelija voi esimerkiksi perustella työntekijöille suoraan, miksi tietyssä työvaiheessa ei voida käyttää helpointa menetelmää.

Standardit aina käsillä

Tunnelin suurin riesa oli seinämistä tihkuva – paikoin jopa virtaava – vesi, joka ruostutti tunnelissa kulkevia putkia ja levitti kalliosta vapautuvaa radonia. Nyt vuotoja on estetty injektoimalla eli pumppaamalla sementtiä porareikien kautta kallion sisään.

– Vuotoja jää kuitenkin aina, ja uusia tulee, mutta vesi ohjataan nyt hallitusti salaojia pitkin tunnelin kuivatusjärjestelmään, Tammilehto-Hänninen toteaa.

Tammilehto-Hännisen mukaan allianssi-malli vaikuttaa parhaimmillaan jopa tunnelin tiiviyteen. Esimerkiksi hankinnoissa säästetyt rahat voidaan siirtää yhteistuumin lisäinjektointiin sen sijaan, että tilaaja ja urakoitsija jakaisivat säästöt lopuksi keskenään.

Vaikka standardeihin ja vaatimuksiin ei viitata arkisissa puheissa, ne vaikuttavat kuitenkin kaikessa, ja meidän toiminta- ja laatujärjestelmämme ohjaavat niiden käyttöön.

Satu Tammilehto-Hänninen, projektipäällikkö, YIT

Tammilehto-Hänninen kertoo standardien auttavan hankinnoissa merkittävästi hankkeen toteutusmallista ja kohteesta riippumatta. Kun suunnittelija määrittelee valaisimen tai laatan olennaiset piirteet standardien ja CE-merkintö­jen avulla, urakoitsija voi etsiä vastaavaa tuotetta koko Euroopan markkinoilta.

– Tämän takia YIT:llä on tärkeää, että standardit ovat kaikkien projektihenkilöiden saatavilla SFS Onlinen kautta, Tammilehto-Hänninen sanoo.

Samaa palvelua käyttää Hänninen Pöyryllä. Suunnittelijan työtä ohjaavat pitkälti infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset sekä eurokoodit eli kantavien rakenteiden suunnittelustandardit.

– Kun laadin esimerkiksi suunnitelman ruiskubetonin lujuuden testaamiseen, viittaan standardiin ja käyn myös tarkastamassa sen sisällön SFS Onlinessa, Hänninen sanoo.

Ruiskubetonista tulee tunnelin pintakerros, jonka tehtävänä on lujittaa kalliotilan seinät ja katto sekä peittää salaojia. Ruiskubetonin sementillä on CE-merkintä, mutta hienommaksi jauhetulla injektointisementillä ei. Periaatteessa merkinnän puute hidastaa työtä, koska urakoitsijan on varmistettava hankkimansa tuotteen sopivuus.

– Meillä ei hidasta, koska meillä on niin nopeat suunnittelijat ja hyvä yhteistyö rakennusvalvonnan kanssa, Tammilehto-Hänninen nauraa.

Nopeasti ja turvallisesti

Nopeus on yksi tunnelihankkeen päätavoitteista. Huhtikuussa suljettu tunneli aiotaan avata jäl­leen joulukuussa. Töitä tehdään ympäri vuorokauden.

– Työntekijät tekevät töitä, omasta toiveestaan, kahdessa vuorossa seitsemästä seitsemään viikon ajan ja pitävät sen jälkeen viikon tasausvapaata, Tammilehto-Hänninen kertoo.

Koska tunnelissa on pimeää vuorokauden­ajasta riippumatta, allianssin vuorovaikutuskoordinaattori Joonas Rinkinen YIT:ltä tarjoaa vierailijoille kypärän, suojalasien ja turvakenkien ohella lampun.

– Olisi tunnelin voinut valaistakin, mutta pimeässä jokainen ihminen tai työkone erottuu helposti valon avulla, Rinkinen kertoo.

Jokainen tunneliin menijä ottaa mukaansa myös hengityslaitteen. Se tulisi tarpeen, jos kaukolämpöputki hajoaisi ja pölläyttäisi ilmoille happea syrjäyttävää vesihöyryä. Standardiin pohjautuvalla CE-merkinnällä tämänkin suojaimen valmistaja kertoo, että se täyttää EU:n turvallisuusvaatimukset.

– Vaikka standardeihin ja vaatimuksiin ei viitata arkisissa puheissa, ne vaikuttavat kuitenkin kaikessa, ja meidän toiminta- ja laatujärjestelmämme ohjaavat niiden käyttöön, Tammilehto-Hänninen toteaa.

Yhteisen työpöydän ääressä

Allianssin projektipäällikkö Satu Tammilehto-Hänninen YIT:ltä, suunnittelija Topi Hänninen Pöyryltä sekä vuorovaikutus­koordinaattori Joonas Rinkinen YIT:ltä tapaavat lähes päivittäin huoltotunneliremontin työmaakopissa. Ryhmätyötilan lasiseinä avaa näkymän merelle, ja muut, Post-it-lappujen täplittämät seinät paljas­tavat, että tilassa on pyöräytetty useampikin ideointisessio sekä hyödynnetty Last Planner -menetelmää tuotannonohjauksessa. Monesti suunnittelijoiden ja rakentajien joukkoon liittyy myös edustajia Suomenlinnan hoitokunnasta, joka on peruskorjauksen tilaaja. Urakan toteutusmalli, allianssi, sitoo osapuolet tiiviiseen yh­teistyöhön.

– Pyrimme lisäämään yhteistyötä muissakin urakoissa, vaikkei mallina olisi allianssi. Käytämme keinoina visuaalista johtamista ja ”big roomia” eli teemme töitä yhteisissä tiloissa, jolloin kommunikointi on helppoa, Tammilehto-Hänninen kertoo.

Julkaistu Presiis-lehden numerossa 2/2017.

Teksti: Marianna Salin

Kuva: Raisa-Kyllikki Ranta