Siirry sisältöön
13.11.2017 Artikkeli

Tiiviissä yhteistyössä

Suomenlinnan tunnelin peruskorjaus on ainutlaatuinen hanke monestakin syystä. Tästäkin huolimatta tunnelin suunnittelua ja toteutusta tukevat tutut standardit.

Joonas Rinkinen (vas.), Satu Tammilehto-Hänninen ja Topi Hänninen pitävät palaveria huoltotunneliprojektin työmaakopissa Kaivopuiston rannassa.

Hyvin harva tunneli sijaitsee meren alla, ja hyvin harva ajokelpoinen tunneli on yhtä ahdas kuin Suomenlinnan huoltotunneli. 1,3 kilomet­riä pitkä tunneli rakennettiin vuonna 1981 liittämään Suomenlinna Helsingin kaukolämpö- ja viemäriverkkoon, ja tunneliin siirrettiin myös vesiputket ja kaapelit. Sittem­min tunneli avattiin myös hälytysajoille, mut­ta ambulansseista sinne mahtuu vain tavallista hoikempi yksilö.

Poikkeuksellista on sekin, että tunneli perus­korjataan yhteistyöhön ohjaavalla allianssimal­lilla. Malli on yleistynyt viime vuosina etenkin suurissa hankkeissa, mutta 7 miljoonan euron tunneliremontti on niiden joukossa pieni.

– Halusimme, että koko porukka pääsee alusta asti miettimään yhdessä, miten hank­keelle myönnetty summa käytetään parhaalla mahdollisella tavalla, kertoo johtaja Ulla Räihä Suomenlinnan hoitokunnasta.

Allianssin muodostavat hankkeen tilannut Suomenlinnan hoitokunta, suunnittelija Pöyry ja toteuttaja eli pääurakoitsija YIT.

Suunnittelija työmaalla

Perinteisessä rakennushankkeessa tilaaja sol­mii suunnittelijan ja urakoitsijan kanssa erilli­set sopimukset.

– Silloin urakoitsija tarvitsee tarkat suunnitel­mat jo tarjousvaiheessa, jotta se voi hinnoitella urakan ja ottaa itselleen hintariskin. Allianssis­sa hintariski on yhteinen. Tilaajalla, suunnit­telijalla ja urakoitsijalla on yhteinen rahapussi hankkeen alusta loppuun, sanoo allianssin pro­jektipäällikkö Satu Tammilehto-Hänninen.

Koska allianssissa suunnittelu painottuu ajallisesti lähelle toteutusta, suunnittelijoi­den on helppo hyödyntää työmaalta tulevaa tietoa.

Tietoa tulee esimerkiksi silloin, kun Pöyryn suunnittelija Topi Hänninen astuu ulos Kaivo­puiston rannassa sijaitsevasta työmaakopista ja kävelee tien yli tunneliin – tai keskustelee ra­kentajien kanssa työmaakopissa.

– Perinteisessä hankkeessa kävisin työmaal­la ehkä kerran viikossa, Hänninen sanoo.

Tammilehto-Hänninen uskoo, että suunnit­telijan läsnäolo parantaa työn laadun ja tahdin ohella työntekijöiden motivaatiota.

– Suunnittelija voi esimerkiksi perustella työntekijöille suoraan, miksi tietyssä työvai­heessa ei voida käyttää helpointa menetelmää.

Standardit aina käsillä

Tunnelin suurin riesa oli seinämistä tihku­va – paikoin jopa virtaava – vesi, joka ruostut­ti tunnelissa kulkevia putkia ja levitti kallios­ta vapautuvaa radonia. Nyt vuotoja on estetty injektoimalla eli pumppaamalla sementtiä pora­reikien kautta kallion sisään.

– Vuotoja jää kuitenkin aina, ja uusia tulee, mutta vesi ohjataan nyt hallitusti salaojia pitkin tunnelin kuivatusjärjestelmään, Tammilehto-Hänninen toteaa.

Tammilehto-Hännisen mukaan allianssi-malli vaikuttaa parhaimmillaan jopa tunnelin tiiviyteen. Esimerkiksi hankinnoissa säästetyt rahat voidaan siirtää yhteistuumin lisäinjektoin­tiin sen sijaan, että tilaaja ja urakoitsija jakaisivat säästöt lopuksi keskenään.

Tammilehto-Hänninen kertoo standardien auttavan hankinnoissa merkittävästi hankkeen toteutusmallista ja kohteesta riippumatta. Kun suunnittelija määrittelee valaisimen tai laatan olennaiset piirteet standardien ja CE-merkintö­jen avulla, urakoitsija voi etsiä vastaavaa tuotetta koko Euroopan markkinoilta.

– Tämän takia YIT:llä on tärkeää, että stan­dardit ovat kaikkien projektihenkilöiden saata­villa SFS Onlinen kautta, Tammilehto-Hänni­nen sanoo.

Samaa palvelua käyttää Hänninen Pöyryllä. Suunnittelijan työtä ohjaavat pitkälti infraraken­tamisen yleiset laatuvaatimukset sekä eurokoo­dit eli kantavien rakenteiden suunnittelustan­dardit.

– Kun laadin esimerkiksi suunnitelman ruis­kubetonin lujuuden testaamiseen, viittaan stan­dardiin ja käyn myös tarkastamassa sen sisällön SFS Onlinessa, Hänninen sanoo.

Ruiskubetonista tulee tunnelin pintakerros, jonka tehtävänä on lujittaa kalliotilan seinät ja katto sekä peittää salaojia. Ruiskubetonin se­mentillä on CE-merkintä, mutta hienommaksi jauhetulla injektointisementillä ei. Periaattees­sa merkinnän puute hidastaa työtä, koska ura­koitsijan on varmistettava hankkimansa tuotteen sopivuus.

– Meillä ei hidasta, koska meillä on niin no­peat suunnittelijat ja hyvä yhteistyö rakennusval­vonnan kanssa, Tammilehto-Hänninen nauraa.

Nopeasti ja turvallisesti

Nopeus on yksi tunnelihankkeen päätavoitteista. Huhtikuussa suljettu tunneli aiotaan avata jäl­leen joulukuussa. Töitä tehdään ympäri vuoro­kauden.

– Työntekijät tekevät töitä, omasta toivees­taan, kahdessa vuorossa seitsemästä seitsemään viikon ajan ja pitävät sen jälkeen viikon tasaus­vapaata, Tammilehto-Hänninen kertoo.

Koska tunnelissa on pimeää vuorokauden­ajasta riippumatta, allianssin vuorovaikutus­koordinaattori Joonas Rinkinen YIT:ltä tarjoaa vierailijoille kypärän, suojalasien ja turvakenki­en ohella lampun.

– Olisi tunnelin voinut valaistakin, mutta pi­meässä jokainen ihminen tai työkone erottuu helposti valon avulla, Rinkinen kertoo.

Jokainen tunneliin menijä ottaa mukaansa myös hengityslaitteen. Se tulisi tarpeen, jos kau­kolämpöputki hajoaisi ja pölläyttäisi ilmoille happea syrjäyttävää vesihöyryä. Standardiin pohjautuvalla CE-merkinnällä tämänkin suojai­men valmistaja kertoo, että se täyttää EU:n tur­vallisuusvaatimukset.

– Vaikka standardeihin ja vaatimuksiin ei vii­tata arkisissa puheissa, ne vaikuttavat kuitenkin kaikessa, ja meidän toiminta- ja laatujärjestel­mämme ohjaavat niiden käyttöön, Tammilehto-Hänninen toteaa.

Yhteisen työpöydän ääressä

Allianssin projektipäällikkö Satu Tammilehto-Hänninen YIT:ltä, suunnittelija Topi Hänninen Pöyryltä sekä vuorovaikutus­koordinaattori Joonas Rinkinen YIT:ltä tapaavat lähes päivittäin huoltotunneliremontin työmaakopissa. Ryhmätyötilan lasiseinä avaa näkymän merelle, ja muut, Post-it-lappujen täplittämät seinät paljas­tavat, että tilassa on pyöräytetty useam­pikin ideointisessio sekä hyödynnetty Last Planner -menetelmää tuotannonoh­jauksessa. Monesti suunnittelijoiden ja ra­kentajien joukkoon liittyy myös edustajia Suomenlinnan hoitokunnasta, joka on pe­ruskorjauksen tilaaja. Urakan toteutusmal­li, allianssi, sitoo osapuolet tiiviiseen yh­teistyöhön.

– Pyrimme lisäämään yhteistyötä muis­sakin urakoissa, vaikkei mallina olisi al­lianssi. Käytämme keinoina visuaalista joh­tamista ja ”big roomia” eli teemme töitä yhteisissä tiloissa, jolloin kommunikointi on helppoa, Tammilehto-Hänninen kertoo.

Julkaistu Presiis-lehden numerossa 2/2017.

Teksti: Marianna Salin

Kuva: Raisa-Kyllikki Ranta