25.5.2018 Artikkeli

Uutta asennetta

Naiset voisivat tuoda teknologia-alalle erilaista käyttäjänäkökulmaa, sanoo yksi Women in Tech -verkoston perustajista, Enston hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettinen.

Millaista osaamista teknologia-alalla tarvitaan tulevaisuudessa?

Jos haluamme pärjätä globaalissa kilpailussa, Suomen pitäisi nyt loikata kehityksessä eteenpäin. Teknologia-teollisuus on Suomen talouden kan-nalta tärkeä ala, talouden selkäranka.

Tietyillä aloilla on kuitenkin puutetta osaajista – esimerkiksi ohjelmisto-yrityksissä on huutava pula koodareista ja muista digiosaajista. Tarvitaan muun muassa robotiikan, pilvipalvelujen, tekoälyn, virtuaalitodellisuuden, IoT:n ja SaaS-palvelujen (Software as a Ser­vice) osaajia.

Mikä muuttuu – ja miten muutokseen voidaan vastata?

Digitalisaatiossa on kyse ihmisten korvien välissä olevan kulttuurin muu­toksesta. Enää ei keskitytä valmista­maan maailman parhaita tuotteita, vaan älykkäitä tuotteita ja palveluja. Tarvi­taan erilaista osaamista kuin tähän asti, lisäpalvelujen miettimistä ja prosessien hiomista.

Lyhyen kaavan osaamistarpeet voisi määritellä digiosaamiseksi, teknologia-ja järjestelmäosaamiseksi ja uudenlai­seksi palveluosaamiseksi. Myös perin­teiset myynti- ja markkinointiosaami­nen ja johtaminen ovat nekin edelleen tärkeitä.

Naisissa on hyödyntämätöntä poten­tiaalia. Miehiä ja naisiahan on väestös­sä käytännössä fifty-fifty. Naiset käyttä­vät teknologiaa yhtä lailla kuin miehet, mutta tuotteita suunnittelevat pääasias­sa miehet. Teknologian pitää kuitenkin olla käyttäjäystävällistä, ja uskon naisista olevan tässä paljon hyötyä.

Verkkokauppayritys Alibaban perus­taja Jack Ma on todennut, että muskelit eivät nykymaailmassa riitä, vaan tarvi­taan älyä – erityisesti tunneälyä. Sehän on naisille tunnusmaista.

Miten teknologia-alalle saataisiin lisää naisia?

Teknologiateollisuuden yritysten työ­voimasta on naisia 14 prosenttia, tieto­tekniikka-alalla 25–28 prosenttia. Opis­kelijoissa ja tutkijoissa osuudet ovat sa­maa luokkaa.

Missä vaiheessa syntyy päätös, joka vaikuttaa nuoren tulevaisuudensuunni­telmiin? Paljon riippuu siitä, valitseeko nuori pitkän vai lyhyen matematiikan. Pitkällä matematiikalla on huono imago, sillä sitä pidetään älyttömän vaikeana.

Tämä vaikutelma pitäisi murtaa, ja siinä opettajilla ja vanhemmilla on iso rooli. On vanhanaikainen käsitys, että ty­töt lukee, pojat laskee. Kun valitsee pit­kän matematiikan, ei sulje itseltään ovia. Sitä olen aina paasannut.

Itse olen alkujani valmistunut luo­kanopettajaksi, mutta päätynyt tekno­logia-alalle perheyrityksen kautta. Kai minussakin asuu jokin pieni insinööri kaikesta huolimatta. Jossain vaiheessa virisi kiinnostus isän perustamaa yhtiö­tä kohtaan.

Mikä on Women in Tech?

Naisten innostaminen teknologia-alalle on globaali ilmiö. Monissa maissa – Japanissa, Englannissa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Singaporessa – painitaan sa­man haasteen kanssa.

Women in Tech -verkosto sai alkunsa minun ja KONEen silloisen muotoilu-johtajan Anne Stenrosin keskustelus­ta. Totesimme, että emme kaksistaan voi muuttaa maailmaa. Teimme ehdotuksen verkoston perustamisesta Teknologiate­ollisuus ry:lle, joka näytti hankkeelle vih­reää valoa. Myöhemmin mukaan liittyi lisää jäseniä.

Verkotamme opiskelijoita ja työelä­mässä olevia naisia ja miehiä seminaa­reissa ja muissa tapahtumissa. Verkosto tarjoaa myös roolimalleja ja menestymi­sen reseptejä niin yritys- kuin tutkimus­maailmaan. Olemme olleet hieman yl­lättyneitäkin siitä, miten hyvin yritykset ovat lähteneet mukaan. Isoimmissa yri­tyksissä oli selvästi jo mietitty asiaa.

Mitä teknologiatrendejä kannattaa seurata?

Uudet teknologiat tuovat yrityksille valtavan muutostarpeen. Jopa liiketoi­minnan ydin saattaa mullistua.

Uusilla yrityksillä on tässä selvä etu-lyöntiasema, koska ne voivat hypätä uusien teknologioiden kelkkaan ilman muutospaineita. Suurten ja pienten yri­tysten liitot varmasti yleistyvät, koska molemmat tarvitsevat toisiaan. Suurilla yrityksillä on valmiina asiakkaat ja kana­vat, kun taas pienillä yrityksillä on ym­märrys uusista teknologioista sekä no­pea tarve uusien teknologioiden viemi­seen käytäntöön.

Julkaistu Presiis-lehden numerossa 1/2018.

Teksti: Marjo Kanerva

Kuva Minna Maria Kurjenluoma