Siirry sisältöön
24.3.2022 Blogi
Kati Heiskanen

Ammattitautina standardien bongaus

Miten ihminen voi ilahtua, kun ”työ” tulee vastaan lenkkipolulla? Emmekö vapaa-ajallamme halua nimenomaan pysyä kaukana sorvista? Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä poikkeus vahvistaa säännön. Työn hedelmiä on mukava poimia ympäröivästä maailmasta. Tunnustan: minulla on standardisoijan ammattitauti, joka kaikeksi onneksi on tautien eliittiä.

Ihminen tarkkailee maailmaa omista lähtökohdistaan, ja omiin kiinnostuksenkohteisiin tai omaan elämäntilanteeseen liittyvät asiat tarttuvat helpoiten tutkaan ympäröivästä maailmasta. Minä hard-core-koiraharrastajana olen aina tarkkaillut koiria missä ikinä liikunkin. Tunnistan koirarotuja, ja jos näen kiharakarvaisen noutajan, voin jopa pysäyttää auton ja kysyä omistajalta, kuka koira siinä kävelee. Samoin urheilusta kiinnostuneena tunnen heti veljeyttä, kun näen jossain suosikkijoukkueeni kannattajan.

Pari vuosikymmentä standardisoinnin parissa on tehnyt minusta myös standardibongarin. Erityisesti ne standardit, joiden tekemiseen olen itse jollain tavoin sotkeutunut, ovat mieleisiä bongattavia. Tai mikä vielä parempaa, enhän minä standardeja havaitse vaan tuotteita, jotka on tehty niiden mukaan. Sammutuspeitteen nähdessäni kurkistan usein, löytyykö vanha tuttavani SFS-EN 1869 pakkauksesta. Käsisammutinta on hankala ohittaa tarkistamatta, komeileeko pullon kyljessä SFS-EN 3-7. Korona on nostanut maskit ja hengityksensuojaimet käytännössä koko kansan kasvoille. Samalla hengityksensuojainstandardista SFS-EN 149 on tullut yksi helpoimmin löydettävistä kohteista.

Minulle standardien bongaaminen ympäröivästä maailmasta on yksi kiva tapa löytää työlle tarkoitusta ja tehdä standardeista eläviä.

Eikä standardeista pääse eroon edes lenkkipoluilla! Siellä avautuu ulkoilun ja liikunnan opastustarkoitukseen tehtyjen merkkien maailma. En voi välinpitämättömästi ohittaa kylttejä, joista löytyy jokin standardista SFS 4424 tuttu merkki. Toisinaan tulee myös mietittyä, mitä symboleita reitin varrelta puuttuu. Ainakin kuntoportailta uupuu vielä oma merkki, joten työsarkaa liikkumisen opastamisessa riittää tulevaisuudessakin.

Puolustusvoimat lanseerasi aikanaan sloganin Tee työtä, jolla on tarkoitus. Läheskään aina papereita pyöritellessä ei tule ajatelleeksi, miten merkityksellisissä asioissa saan työni puolesta olla mukana. Minulle standardien bongaaminen ympäröivästä maailmasta on yksi kiva tapa löytää työlle tarkoitusta ja tehdä standardeista eläviä.

Tätä ammattitautia poden mielelläni jatkossakin.

Kati Heiskanen

Kirjoittaja työskentelee SFS:ssä standardisoinnin asiantuntijana.

Lue myös:

Suomi tarvitsee kansallisen standardisointistrategian – nyt

Sujuvaa yhdessäoloa ulkoilualueilla

Kun sanat eivät riitä