Siirry sisältöön
8.4.2016 Artikkeli

Kaikki kiertoon

Ratkaisu raaka-aineiden niukkuuteen, lisää työpaikkoja, uudenlaista liiketoimintaa – tätä kaikkea lupaa kiertotalous.

Väkimäärä kasvaa, ilmasto muuttuu ja luonnonvarat hupenevat. Vaikkei arkipäivässä sitä ehkä huomaa, olemme kestävyyskriisissä. Nykyinen osta, käytä ja heitä pois -malli kuluttaa liikaa resursseja.

”Pitkän aikavälin trendi on selvä: hukkayhteiskunta ei toimi. Kukaan ei enää halua viedä tavaroita kaatopaikalle”, sanoo Sitran johtava asiantuntija Kari Herlevi.

Lineaarisesta kulutusmallista on siirryttävä kiertävään malliin – kiertotalouteen.

Koko elinkaari mietintään

Kiertotaloudella tarkoitetaan taloudellista mallia, jossa resurssien käyttö on suunniteltu kestäväksi. Parhaimmillaan materiaalit ja tuotteet kiertävät niin, että jätteitä ei enää synny.

Käytännössä kiertotalous vaatii tuotteiden koko elinkaaren ajattelemista uudelleen.

On mietittävä, miten tuotetta voi huoltaa ja päivittää ja näin pitää se käytössä mahdollisimman pitkään. Tuotteet on myös suunniteltava niin, että niiden materiaalit saadaan eroteltua elinkaaren lopussa uudelleenkäytettäväksi.

Yritysten on mietittävä omaa tuotantoaan ja asiakkaiden liiketoimintaa. Mistä raaka-aineet tulevat, miten tuotannon sivuvirtoja voidaan hyödyntää ja miten kaatopaikkajätteen määrää vähennetään?

”Samalla on mietittävä, miten voimme edistää kiertotaloutta asiakkaamme liiketoiminnassa. Meidän on kehitettävä tuotteita, jotka auttavat pitämään luonnonvarat kierrossa mahdollisimman pitkään”, Kemiran yritysvastuujohtaja Tomas Biström lisää.

Lisää palveluja

Elinkaariajattelu ohjaa uusiin liiketoimintamalleihin. Palvelujen kuten ylläpidon ja huollon lisääminen mukaan tuotteisiin pidentää tuotteiden käyttöikää, ja ne ovat hyvää bisnestä myös yrityksille.

Toisaalta palveluja voidaan käyttää omistamisen sijaan. Kuluttajat ovat jo yhä enemmän ryhtyneet liisaamaan autoja omistamisen sijaan”, Herlevi mainitsee esimerkkinä.

Tässä mukaan astuvat digitalisaatio ja esineiden internet, jotka tuovat uusia mahdollisuuksia myydä palveluja kuluttajille ja yrityksille.

Luonnonvaroja säästyy, kun uusia raaka-aineita tarvitaan entistä vähemmän. Kuulostaa hyvältä ja itsestään selvältä, mutta ei sitä ole.

”Lähtökohta on, että kiertotalouden on oltava taloudellisesti kannattavaa. Näin ei vielä suinkaan aina ole”, toteaa Biström.

Esimerkiksi uusiokäyttöön puhdistetun veden hinta voi muodostua kalliimmaksi kuin paikallinen voimassa oleva vesitariffi. Myös jätevedestä talteen otettu fosfori voi olla lannoiteraaka-aineena kalliimpi vaihtoehto kuin kaivoksesta louhittu fosfori.

Keppiä ja porkkanaa

Vielä tarvitaan paljon työtä kiertotalouden edistämiseksi. Avainasemassa ovat päättäjät varsinkin EU-tasolla.

”EU:sta on saatava selvät tunnusluvut tavoitteiksi. Jos asiaa ei voi mitata, sitä ei voi hallita. Tarvitaan kannustimia sekä investointi- ja rahoitusmekanismeja”, Herlevi korostaa.

Tomas Biströmin mukaan tarvittava teknologia on jo usein olemassa, joten muutoksella on kolme pääajuria: sääntely pakottaa, kannusteet luovat halun ja tietoisuuden lisääminen arvoketjuissa luo sisäisen paineen ja palon viedä kiertotaloutta käytäntöön.

Tällä hetkellä sääntely ja lait voivat olla jopa ristiriidassa keskenään.

”Lainsäädäntö luo tarpeen, mutta voi myös torpata etenemisen. Esimerkkinä rakennuspurkujäte: prosessin alkupäässä lait velvoittavat käyttämään sitä uudelleen, mutta lopussa jopa estävät uudelleenkäytön, kertoo maajohtaja Kati Tuominen Tarpaperista, joka kehittää kattohuopajätteestä asfaltin lisäainetta.”

Jos uudeksi raaka-aineeksi työstetty jäte on viranomaisten silmissä edelleen jätettä, sen käyttäjillä pitää olla ympäristölupa, mikä mutkistaa prosessia. Myös jätteiden siirtäminen maasta toiseen käytettäväksi raaka-aineena on sääntöjen takia hankalaa.

”Markkinoilla on imua, ja paras keino edistää kiertotaloutta on markkinoilla oleva tarve. Eteneminen ei saisi jäädä sääntelystä ja viranomaisten tulkinnoista kiinni”, Tuominen toteaa.

Kokeilemalla kehittyy

Kaupungit ja kunnat voivat ohjata yrityksiä kohti kiertotaloutta hankinnoillaan. Ne voivat esimerkiksi kannustaa käyttämään enemmän kierrätysmateriaaleja tai painottaa tuotteiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia tai kierrätettävyyttä.

Kaupungit ja kunnat ovat myös oiva alusta uusien ratkaisujen kokeiluille. Sitra on esimerkiksi ollut mukana pilottihankkeessa, jossa etsitään ratkaisuja tekstiilien kierrättämiselle.

Tarpaper taas on päässyt kehittämään toimintaansa yhteistyössä Lahden kanssa.

”Asfalttitöiden tilaajana kaupunki on antanut meille mahdollisuuden kokeilla kattohuoparouhetta erilaisten tieosuuksien asfaltoinnissa. Näin on saatu lisää tutkimustietoa kattohuoparouhetta sisältävän asfaltin ominaisuuksista ja käyttäytymisestä”, Tuominen kertoo.

”Tutkimusta tarvitaan vielä, mutta vielä enemmän korostamme kokeilemisen merkitystä – meidän on päästävä konkreettiseen tekemiseen käsiksi”, Herlevi toteaa.

Työtä ja kilpailuetua

EU:ssa kiertotalouden edistämiseksi on juuri hyväksytty uusi kiertotalouspaketti. Sen avulla ohjataan eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia siirtymään yhä vahvemmin kiertotalouteen. Kiertotalous on myös noussut Suomessa hallituksen kärkihankkeisiin. Suomesta halutaankin kiertotalouden edelläkävijä.

”Kiertotalouspaketissa on paljon hyviä elementtejä, esimerkiksi siinä mietitään kierrätyksen sijaan tuotteiden koko elinkaarta. Suomessa hallituksen kärkihanke on hyvä alku, mutta kiertotalous voisi olla vahvemminkin esillä”, Herlevi pohtii.

Yhteistä näille hankkeille on näkemys siitä, että kiertotalous vaikuttaa paitsi ympäristöön ja resurssitehokkuuteen myös työllisyyteen ja kilpailukykyyn.

Kiertotalouspaketin laatinutta työryhmää johtamassa ollut Jyrki Katainen totesi Euroopan komission tiedotteessa, että resurssitehokkuuden parantamisella voidaan saavuttaa kilpailuetuja ja että kiertotaloudessa mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja on valtava.

Ympäristön vaalimisen ja kannattavan liiketoiminnan välillä ei ole ristiriitaa.

”Kiertotaloudessa keskitytään tuotteiden jalostusarvon nostamiseen ja ottamaan kaikki hyöty irti materiaaleista. Hyvää bisnestä tekemällä tekee samalla ympäristöteon”, Herlevi alleviivaa.

Standardisarka kyntämättä

Yksi ongelma kiertotaloudessa on standardien puute.

Tarpaperille ongelma on erittäin tuttu. Kattohuoparouheen käyttäminen asfalttimassassa vähentäisi uuden, öljypohjaisen bitumin tarvetta. Asfalttimassan valmistuksen lähtökohta on kuitenkin raaka-aineiden tunteminen, minkä vuoksi halutaan käyttää CE-merkittyjä tuotteita. Kun standardeja ei ole, ei ole myöskään CE-merkintää.

”Standardisointi luo lähtökohdan materiaalien hyväksymiselle ja antaa niille uskottavuutta Tämä taas vaikuttaa suoraan uusien materiaalien käyttöönottoon”, Tuominen korostaa.

Kemirassa aihe on yhtä lailla tapetilla. Puhdistetun jäteveden uusiokäyttö tai jätevesilietteestä talteen otetun fosforin käyttö kasviravinteena voi epäilyttää, koska niille ei ole vielä olemassa laatustandardeja.

”Esimerkiksi kuivuudesta kärsivillä alueilla maanviljelijät voisivat hyödyntää kastelussa kierrätysvettä. Tällaisen kasteluveden laadulle ei kuitenkaan vielä ole olemassa hyväksyttyjä puhtauskriteerejä. Jos kasteluvedelle olisi standardi, viljelijät uskaltaisivat käyttää uudelleen kierrätettyä vettä”, Biström kertoo.

Kiertotalouden viisi liiketoimintamallia

  1. Kiertoketju
    • Uusiutuvat, kierrätettävät ja biohajoavat materiaalit
    • Uusiutuva energia
  2. Talteenotto ja kierrättäminen
    • Jätteestä arvokasta raaka-ainetta
    • Kierrätys ja käyttö toiseen tarkoitukseen
    • Muuttaminen energiaksi
  3. Tuotteen elinkaaren pidentäminen
    • Aktiivinen tuotteiden ylläpitäminen
    • Korjaaminen
    • Päivittäminen
    • Uudelleenvalmistus ja -markkinointi
  4. Jakamisalusta
    • Tavaroiden ja resurssien hyötykäytön lisääminen
    • Vuokraaminen
    • Jakaminen
    • Vaihtaminen
  5. Tuote palveluna
    • Omistajuuden kokonaiskustannukset tuottajilla ja jälleenmyyjillä
    • Liisaus ja käytöstä maksaminen
    • Suorituskyky korvaa määrää, kestävyys hävittämistä

 

Julkaistu Presiis-lehden numerossa 1/2016.

Teksti: Anne Hänninen

Lue myös

Tutustu kiertotalouden standardisointiryhmään SFS/SR 239

Kiertotalous tarvitsee standardeja