Siirry sisältöön
1.11.2019 Artikkeli

Vaurautta inhimillisesti ja ekologisesti

Teollisen tuotannon pitäisi nipistää luonnonvarojen kulutus kymmenykseen nykyisestä. Sirpa Pietikäisen mukaan tässä onnistuminen vaatii yhteisiä pelisääntöjä.

Miten rakennamme tulevaisuuden Eurooppaa?

Tavoitteena on vauras, inhimillinen ja ekologinen Eurooppa, ja näistä kaikista on pidettävä huolta.

Vaurautta voimme luoda korkealla osaamisella, koska halpatuotannolla emme pysty emmekä halua pärjätä. Tekoäly, alustatalous, digitalisaatio, palvelullistaminen – kaikki luovat uusia mahdollisuuksia. Tulevaisuuden menestyjä on se, joka pystyy luomaan näille toimintakonsepteja.

Kasvu on kuitenkin luotava luonnon rajojen sisällä. Ilmastonmuutos ja resurssien ylikulutus ovat faktoja, jotka eivät muutu miksikään riippumatta minun tai Donald Trumpin mielipiteistä.

Hyvinvoiva talous ja ympäristö eivät yksin riitä, vaan meidän on pidettävä huolta myös ihmisistä.

Maalailemani kestävä ja kilpailukykyinen elämäntapa voi tuntua kovin kaukaiselta kuusamolaiselle metsurille, joka näkee palvelujen huononevan, työpaikkansa menevän. Silloin hän äänestää ehdokasta, jonka mukaan mihinkään ei tarvitse koskea – eikun pökköä pesään ja hiili on hyvästä.

Miten EU:n uusi sijoitusdirektiivi tukee ympäristötyötä?

Uusi asetus kestäviin sijoituksiin ja kestävyysriskeihin liittyvien tietojen antamisesta velvoittaa sijoittajat ottamaan ympäristöriskit huomioon päätöksissään.

Kestämättömissä investoinneissa on maailmassa 30 triljoonaa euroa. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittaisiin vain 180 miljardia euroa vuodessa. Jos yhteiset pelisäännöt saadaan aikaan, meillä on hyvinkin mahdollisuus hankkia rahat ohjaamalla institutionaaliset ja yksityiset sijoitukset kestäviin vaihtoehtoihin.

Miten yritysten pitäisi varautua tulevaan?

Ensimmäisenä miettisin, mikä on yrityksen ydintoiminto – mikä on asiakkaan tarve. Ei asiakas halua huopaa vaan pysyä lämpimänä.

Toinen kysymys on hankalampi ja kunnianhimoisempi: miten kestämättömästä elämäntavasta tehdään kestävää. Miten teen kaiken kymmenosalla nykyisistä resursseista heikentämättä luonnon monimuotoisuutta? Miten pidän päästöni olemattomina?

Kaikki tämä pitäisi saada aikaan samanaikaisesti. Pelkkä toimintojen pikkuviilaus ei riitä. On turha harjoitella aitajuoksua, jos lajina on oikeasti seiväshyppy.

Muovi on hyvä esimerkki: sen käytön vähentämisestä puhutaan paljon, mutta ennusteiden mukaan muovin käyttö lisääntyy 20-kertaiseksi seuraavan 20 vuoden aikana. Tekstiileissä ennuste on samankaltainen.

Kolmantena yritykset voivat kysyä, miten ne voisivat palvelullistaa toimintansa. Minä ottaisin mielelläni pesulasta palveluna housutoimituksen kerran kuukaudessa, jolloin housut olisivat kestävää kangasta ja aina parhaalla mahdollisella tavalla pestyjä ja silitettyjä. Tuo parrasvaloihin henkilön, jolla on asiaa.

Mitä EU:sta on tulossa seuraavaksi?

Sitä on vaikea sanoa, koska uusi komissio valitsee aikanaan oman toimintalinjansa.

Uskon, että kiertotaloudelle luodaan pelisääntöjä ja parannetaan tiedon saatavuutta, ja kestävän rahoituksen puolella varmistetaan finanssimaailman toiminta oikeiden kannustimien pohjalta.

Toivon, että päätöksentekoon saataisiin tieteeseen perustuva pohja. Poliitikoilla ei riitä vääntöä järjestelmän muuttamiseen, koska heidän energiaansa menee hirvittävästi lentoverojen tai autojen päästöjen kaltaisiin pikkuasioihin.

Miten standardisoinnista on apua maailman muuttamisessa?

Uusissa ilmiöissä on usein ensin innovaatiovaihe, sitten sekaannus. Yhteisten pelisääntöjen puute estää markkinan kehittymistä ja innovaatioiden vakiintumista. Koska nyt edessä oleva muutos on niin perustavanlaatuinen, tarvitsemme yhteisiä standardeja uusien käytänteiden käyttöönoton nopeuttamiseksi.

Olen ajanut eteenpäin tuotepassia, sirua, josta näkisi suoraan materiaalin tai tuotteen sisällön. Se helpottaisi kiertotalouden kehittämistä huomattavasti.

Tarvitsemme yhteisiä standardeja uusien käytänteiden käyttöönoton nopeuttamiseksi.

Esimerkiksi muoviset juomapullot voidaan pitää alkuperäiskäytössä, suljetussa kierrossa vain, jos tiedetään niiden olevan juomapulloja. Emme voi millään luoda 4000 eri kiertoa eri muoviyhdistelmille.

Yritysten pitäisi itse lähteä mukaan standardisoimiseen – siihen osallistuvat ovat luomassa usein globaaleja standardeja, mikä on meille markkinaetu.

Kuka

Sirpa Pietikäinen, 60

Työ: Europarlamentaarikko vuodesta 2008

Ura: Kokoomuksen kansanedustaja 1983–2003, ympäristöministeri 1991–1995

Harrastukset: ruoanlaitto, puutarhatyöt, lukeminen ja vaeltaminen

Julkaistu Presiis-lehden numerossa 2/2019.

Teksti: Anne Hänninen

Kuva: Minna Kurjenluoma