Irti arjesta!
Lomalla pitäisi unohtaa työt ja päästää irti arjesta. Silloin kannattaa vain rentoutua, eikä miettiä mitään töihin liittyvää. Tämä paljon hoettu ja mediankin tuuttaama mantra lienee kaikille tuttu. Se mielessäni jäin kesälomalle ja päätin kerrankin yrittää olla miettimättä työasioita. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Aloitin lomani mökillä. Aikomuksenamme oli puolisoni kanssa rakentaa grillikatos. Sitä varten oli tilattu hirsirakennusten toimittajalta paketti, jossa oli mukana kaikki tarvittava.
Ensimmäisenä rakennusaamuna marssin touhukkaana pihamaalle. Siellä minua tervehti kattohuopapaketti, jonka pakkauksesta loistivat laatu-, ympäristö ja työterveysstandardien tunnukset. ”Hienoa!” ajattelin, ja muistin samalla, kuinka minun ei pitänyt lainkaan ajatella töitä. Ryhdyimme siis kasaamaan katosta. Jossain vaiheessa kiipesin ylös työtikkaille auttamaan. Siinä kiivetessäni tikkaista pisti silmääni tarra, jossa oli standardin tunnus EN 131. Minäkin siis uskaltaisin kiivetä niille, huomasin. Ja taas mietin töitä.
Koska oli kuuma päivä ja auringonpaisteessa rakentaessa tuli jano, lähdin hakemaan meille juotavaa. Pullovedet kainalossani palasin rakennustyömaalle. ”Kato, tää korkki ei lähde irti pullosta!” hihkaisi puolisoni pian. Niinpä. Kesällä 2024 voimaan tulevan kertakäyttömuoveja koskevan SUP-direktiivin ja Euroopan komission pyynnöstä tehdyn standardin mukaan korkin on pysyttävä kiinni pullossa. Ja taas mietin pakkausstandardoinnin saloja.
Ehkä matka auttaisi pääsemään irti työstä? Lähdimme kohti Kööpenhaminaa ja suosikkiartistini konserttia. Siellä varmasti unohtaisin työasiat! Mutta ei, vaikka onnistuimme pääsemään valtavalla stadionilla eturiviin, tuijotin koko illan lumoutuneena paitsi suosikkibändiäni, myös turva-aitaa, joka oli merkintöjen mukaan saksalaisen DIN-standardin mukainen. Sen takana huomasin vielä toisen DIN-standardin mukaisen aidan eli palosuojasermin. Tulipalon sattuessa olisikin hyvä, ettei palo pääsisi leviämään hallitsemattomasti, koska yleisössä oli jopa 50 000 henkeä, ajattelin.
Sitten suosikkibändini viimein aloitti. Hui mikä äänenvoimakkuus! Eturivissä olimmekin todella lähellä kaiuttimia. Onneksi käsilaukusta löytyi sentään standardin SFS-EN 352 mukaiset korvatulpat, niin saatoin nauttia musiikista ilman huolta tinnituksesta.
Standardit ovat osa arkea ja juhlaa, työtä ja vapaa-aikaa. Siksi niistä ei voi eikä kannata päästä eroon.
Hotellille talsiessamme fiilistelin huikeaa konserttia. Silti jalkakäytävää mittaillessani samalla huomioni kiinnittivät kadulla viemärien kannet, joissa olikin tunnus EN 124-2. Huomasin miettiväni, miten ne poikkeavat suomalaisista, kun meillähän tunnus on usein vain EN 124, ilman sitä jälkimmäistä kakkosta. En saa tätä standardien pohtimista millään loppumaan, ajattelin.
Illalla kun asetuin ympäristöystävällisen hotellini (ISO 14001 -standardin mukaan sertifioitu!) ihanan pehmeään vuoteeseen, tajusin, etten pääsisi työtäni pakoon koskaan, vaikka menisin minne. Turha edes yrittää.
Tilitin asiasta myöhemmin vielä anopilleni, joka viisaasti totesi, että en voi päästä eroon standardeista, koska ”standardit ovat jokapäiväistä elämää”. Ne ovat osa arkea ja juhlaa, työtä ja vapaa-aikaa. Siksi niistä ei voi eikä kannata päästä eroon.
Kun elokuussa oli jälleen aika avata läppäri, ei ollut vaikea etsiä motivaatiota. Arkeen ja töihin paluu sujui mukavasti lomalla kohtaamiani standardeja muistellen.
Sirpa Sipola
Kirjoittaja on työskennellyt 22 vuotta standardien parissa.