Kvanttiteknologian vallankumous on jo täällä – Petri Sarvamaa: Suomea jarruttaa vain osaajapula
Valtavia tietomassoja nopeasti käsittelevien kvanttitietokoneiden yhdistäminen nykyisiin supertietokoneisiin houkuttelee kehittämään uudenlaisia infrastruktuureja ja liiketoimintamalleja. Suomi kulkee kehityksessä mukana, mutta miten voimme varmistaa, että maassamme riittää kvanttiteknologian osaajia tulevaisuuden tarpeisiin? Entä miten kvanttiteknologia ja standardointi voisivat hyödyttää toinen toisiaan?
Kaikilla aloilla standardointi lähtee halusta määritellä ja sovittaa yhteen toisilleen tarpeellisia kokonaisuuksia. Oli sitten kyse fyysisten laitteiden osien yhteensopivuudesta, johtamisen käytännöistä tai kvanttiteknologioista.
Siihen miten standardit syntyvät, vaikuttavat osallistuvien yritysten, taustayhteisöjen ja yksittäisten asiantuntijoiden asenteet, näkemykset ja intressit. Kun nämä kulkevat läpi kansainvälisten prosessien, tuloksena syntyy monen tyyppisiä standardeja. Erilaisia standardointitarpeita pyritään ennakoimaan kutsumalla standardointityöhön laajasti mukaan eri sidosryhmiä.
Periaatetta noudetaan myös kvanttiteknologian standardoinnissa, joka etenee maailmalla.
Miten kvanttiteknologian arvo määräytyy?
Kvanttiteoriat syntyivät jo noin 100 vuotta sitten ja nyt tekniikka alkaa olla valmis niiden koetteluun käytännössä. Kun teorioista siirrytään kaupallisiin sovelluksiin, hyötyjen markkinanäkymien ennakointi ohjaa investointeja.
Kehittyvän markkinan ja sitä hyödyttävien standardien sovellusalojen ennakointi sisältävät kumpikin monimutkaisia riippuvuussuhteita.
”Juuri tällaisten monimuuttujaverkostojen mallinnuksessa kvanttilaskenta on parhaimmillaan”, sanoo SFS:n IT-standardoinnin asiantuntija Meri Valtiala. Hänen mukaansa vastaavien pulmien ratkaisujen arvo määrittää myös kvanttilaskennan sovellusten ja niiden kautta alalle tarvittavan laitepuolen investointitason.
Suomella on edellytyksiä nousta kvanttiteknologian huipulle, vain osaajapula jarruttaa
Suomessa kvanttitietokoneiden laitekanta on jo maailmanluokkaa, mutta kehityksen pullonkaulana on sovelluspuolen osaajapula.
”IT-alan osaajapula on yksi pidemmän aikavälin perustelu sille, että työ- ja elinkeinoministeriö on tukenut IT-alan standardointiin osallistumista, kvanttiteknologiat mukaan lukien”, Valtiala kertoo.
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaalla on näkemystä osaajapulaan. Hän pitää tärkeänä sitä, että nykyinen hallitus on tunnistanut osaajapulaan liittyvät ongelmat ja on hallitusohjelmassaan sitoutunut muun muassa kansainvälisen rekrytoinnin edistämiseen.
”Kansainvälisen rekrytoinnin edistäminen on yksi vastaus osaajapulan haasteisiin. Sen lisäksi on pidettävä huolta siitä, että Suomi nähdään IT-osaajien keskuudessa houkuttelevana asuinmaana. Vaikka meillä on useita kilpailuvaltteja muihin EU-maihin verrattuna, IT-osaajat valitsevat edelleen liian usein kohdemaakseen jonkun muun kuin Suomen. Meidän on viestittävä Suomen vahvuuksista, kuten korkeasta elämänlaadusta, luonnosta sekä turvallisuudesta”, Sarvamaa sanoo.
Sarvamaa muistuttaa myös, että IT-osaajat osaltaan mahdollistavat Suomen kestävän talouskasvun.
”Korkeassa teknologiassa, erityisesti kvanttiosaamisessa ja digisiirtymässä, piilee myös Suomen kilpailukyvyn edellytykset. Mikäli emme pysty houkuttelemaan maahamme oikeita osaajia tai kouluttamaan heitä itse, niin maksamme siitä kovan hinnan myöhemmin.”
Standardointi voi vahvistaa Suomen kilpailukykyä ja kvanttiteknologia hyödyttää standardointia
Osaajapulan ratkaisemisella ja tulevalla kansallisella standardointistrategialla voidaan vahvistaa kvanttiteknologioiden standardointiprosessia ja osaltaan myös alan suomalaisten yritysten ennakointivalmiuksia.
Meri Valtiala pohtii, mitkä kvanttiteknologioista hyötyvien alojen – kuten terveydenhoidon tai älykkäiden kaupunkien – keskeiset kysymykset voisivat pistää tulevat kvanttitietokoneet ja tekoälyt jylläämään. Hänen mukaansa kysymysten muotoilu vie osaltaan kvanttialan kehitystä tiettyyn suuntaan.
”Jaetaan tulevaisuusvaltaa alan nykyisten toimijoiden ohella esimerkiksi ajatushautomoille, visionääreille ja tutkijaverkostoille. Meillä Suomessa ja kansainvälisesti näillä superaivoilla on tahtoa ja kykyjä ratkoa kysymyksiä, joilla on merkitystä”, Valtiala päättää.