Siirry sisältöön
case: Manna & Co

Lasten pussilakanoiden pääty pysyy avoimena suomalaisten ansiosta

Voiko standardisointityössä oikeasti vaikuttaa? Kyllä voi. Lasten pussilakana on arkipäiväinen käyttötavara mutta hyvä esimerkki siitä, miten standardisointityössä voi vaikuttaa koko alan käytäntöihin.

Suomalaiset saivat poistettua standardista vaatimuksen lasten pussilakanan sulkemisesta. Pussilakanat ovat yhä turvallisia eikä valmistusprosesseja tarvitse muuttaa.

Avoin vai suljettu?

Standardeja laativassa eurooppalaisessa työryhmässä käsiteltiin lasten pussilakanoiden turvallisuutta koskevaa standardia. Toisella lausuntokierroksella olevassa ehdotuksessa Suomen työryhmä huomasi maininnan siitä, että pussilakanan jokaisen sivun pitäisi olla suljettu. Se herätti ihmetystä.

”Suomesta ei ollut edustajaa mukana, kun standardista käytiin työryhmässä ensimmäisiä keskusteluja. Siksi vaatimus tuli meille yllätyksenä. Nähtävästi ryhmässä oli epäilty avonaisuuden aiheuttavan vaaratilanteita, jos lapsi pääsee ryömimään pussilakanan sisään”, kertoo Manna & Con Sourcing Manager Liisa Suurla, joka on mukana myös kansainvälisen työryhmän toiminnassa.

Suomessa avoimet pussilakanat ovat tuttuja lasten ja aikuisten pussilakanoissa. Vastalauseensa tueksi työryhmä lähti Suomessa selvittämään, onko täällä tyypillisestä lasten avoimesta pussilakanasta raportoitu mitään ongelmia tai vaaratilanteita.

Esimerkiksi äitiyspakkauksen mukana toimitetaan lasten pussilakana. Pakkauksia jaetaan nykyisin noin 35 000 vuodessa, ja pussilakana on ollut mukana 1970-luvulta lähtien. Ilmoituksia vaaratilanteista ei löytynyt.

”Meillä oli dataa, joka puhui pussilakanan avoimuuden puolesta. Toisaalta nostimme esiin epäilyt siitä, että kiinnitysmenetelmissä voi olla enemmän riskitekijöitä. Onko niissä irtoavia osia tai osia, jotka raapivat lapsen ihoa? Onko niissä naruja, jotka voivat kietoutua lapsen kaulan ympärille?”

Lopulta standardiin kirjattiin sanamuoto, joka ei kieltänyt pussilakanan sulkemista mutta ei myöskään vaatinut sitä. Näin hyväksi havaittua suomalaista käytäntöä voidaan jatkaa edelleen.

Kulttuurieroja ja uusia oivalluksia

Pussilakanan standardi on hyvä esimerkki myös standardisointityön luonteesta.

Alan asiantuntijat puivat keskenään hyvinkin pieniä yksityiskohtia ja sanamuotoja, jotta lopullisessa standardissa on varmasti otettu kaikki mahdollinen huomioon. Tuotteen turvallisuus on tärkeintä.

”Standardisointityöstä olen saanut uudenlaista syvyyttä omaankin työhöni. Yritän aina pohtia kaikkia eri näkökulmia – mietin, onko vielä jotain selvitettävää tai vaaran paikkaa. Se on yksi saamani iso oppi”, Suurla toteaa.

Työryhmässä eri asiantuntijoiden kanssa käytävät pitkät keskustelut luovat erinomaisen mahdollisuuden verkostoitumiseen, oppimiseen ja kokemusten jakamiseen. Muiden erilaisten näkemysten kuuleminen avartaa omaa ajattelua.

Lasten pussilakanoista käydyssä keskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, voiko pussilakanassa olla päällikeommeltuja koristeita tai minkälaisista materiaaleista lakanan voi valmistaa. Suomalaisen mieleen ei juolahtaisikaan tehdä pussilakanaa fleecestä, mutta nukkumaympäristöt ja lämpötilat ovat hyvinkin erilaisia eri kulttuureissa.

Mukaan vaikuttamaan oman alan kehitykseen

Liisa Suurla kannustaa kaikkia kiinnostuneita osallistumaan standardisointityöhön. Osaamisen lisäämisen ja näkökulmien laajentumisen lisäksi työssä pääsee oikeasti vaikuttamaan oman alan kehitykseen ja päätöksentekoon.

”Minulla on pitkä tausta tekstiilialalla, ja minulle on tärkeää, jos voin tuoda sitä kautta näkökulmia esiin standardeja työstettäessä. Standardisointityöstä saa myös paljon tietoa, joka on hyödyllistä koko yritykselle.”

Monia saattaa arveluttaa se, miten paljon aikaa standardisointityöhön kuluu tai miten pitkä ja syvällinen kokemus osallistujalla pitäisi olla.

Suurlan mukaan standardisointiin osallistuminen ei todellakaan vie liikaa työaikaa, ja työhön voi myös osallistua eri tavoilla. Osallistujat voivat päättää oman tilanteensa mukaan, minkä standardien työstämiseen haluavat osallistua, millä tavalla ja kuinka paljon.

SFS:n standardisoinnin asiantuntija Elisa Ervasti taas korostaa, että tiukkoja kokemusvaatimuksia työhön ei ole. Mukaan haluaville kynnys on matalalla, ja SFS auttaa mielellään teknisissä kysymyksissä.

”Tekstiilialan toimiala kehittyy voimakkaasti, ja sillä on paljon alkavia standardisointialueita, jotka ovat yhteiskunnallisesti ajankohtaisia. Esimerkiksi tekstiilien kiertotalouden standardisointiin suomalaisilla tekstiiliyrityksillä olisi paljon osaamista,” Ervasti kertoo.

”Kansainvälisiin standardeihin vaikuttamalla pystymme ohjaamaan alaa Suomelle edulliseen suuntaan.”

Teksti: Anne Hänninen