Suomi ja standardointi – 100 vuotta yhteistä matkaa kilpailukyvyn puolesta
Standardeista sanotaan usein, että niiden hyötyjä ei juurikaan huomaa ja tunnista – ennen kuin ne puuttuvat. Standardit ovat kuin öljy nivelissä, kerrottiin minulle, kun aloitin vuosia sitten nykyisessä työssäni SFS:n viestintäjohtajana. Näinhän se on ja on ollut Suomessa jo 100 vuoden ajan. Standardoinnilla on tuettu suomalaista kilpailukykyä lähes Suomen itsenäistymisestä asti ja vaikutukset ovat olleet merkittäviä.
SFS Suomen Standardit täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Standardoinnin historia on mielenkiintoinen kurkistus Suomen teollistumisen ja yhteiskunnan kehitykseen. Kun sata vuotta sitten standardeilla edistettiin Suomen vientiteollisuutta ja teollisen toiminnan skaalautuvuutta sekä yhteiskunnan tehokkuutta ja turvallisuutta, nyt vauhditetaan globaalisti kestävää kehitystä, digitalisaatiota ja vihreää siirtymää.
100 vuotta sitten standardit auttoivat vastikään itsenäistynyttä Suomea parantamaan teollisuuttaan ja rationalisoimaan yhteiskuntansa toimintaa. Sen ajan Suomen kilpailukykyä haluttiin vauhdittaa teollisen työn ja valmistukseen liittyvän koneiston yhdenmukaistamisella. Samalla tehostettiin ja parannettiin yhteiskunnan hyvinvointia.
Ensimmäiset standardit Suomessa koskivat ruuvien metrisiä kierteitä ja Whitworth-kierteitä (1925). Seuraavaksi tehtiin standardit tärkeille vientituotteille eli standardoitiin puolukka- ja jäkälälaatikot vuosina 1928 ja 1929. Pienelle Suomelle nämä laatikot toimivat viennin tärkeinä tehostajina. Niiden merkitystä voisi verrata jopa kansainvälisen rahtikontin standardointiin vuonna 1967, mikä oli ratkaisevassa roolissa maailmanlaajuisen tavaraliikenteen kasvussa.
Suomelle standardointi on aina ollut kansainvälistä
Kansainvälinen standardointi on aina nähty Suomessa tärkeäksi. Suomi oli jo ensimmäisen kansainvälisen standardointiorganisaation, vuonna 1927 perustetun ISAn (International Federation of the National Standardizing Association) perustajajäsen yhdessä 16 muun maan kanssa. ISA lopetti toimintansa sotien aikana. Kun vuonna 1947 perustettiin maailmanlaajuinen standardointiorganisaatio ISO (International Organization for Standardization), Suomi oli jälleen yksi perustajajäsenmaista.
Vaikka Suomi tähysi kansainväliseen yhteistyöhön, kotimaassa standardointikohteet olivat arkisia. Suomi oli ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa maailmanlaajuisen standardointiorganisaatio ISOn puheenjohtajamaa 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Samaan aikaan Suomessa standardoitiin muun muassa maitopystö. Maitopystö eli maitotonkka oli tärkeä säiliö, jossa maitoa kuljetettiin 1960-luvulla monesti hevoskyydillä tien varteen maitolaiturille meijeriin hakua varten.
Standardien näkökulmasta Suomi kansainvälistyi vapaakauppasopimus EFTAn täysjäsenyyden myötä 1986. Jäsenyys velvoitti myös Suomea hyväksymään vahvistetut eurooppalaiset standardit suomalaisiksi standardeiksi. Tänä päivänä Suomessa vahvistetut standardit ovat lähes kokonaan kansainvälistä alkuperää ja vain Suomen markkinoille laadittuja standardeja on enää vajaa 3 prosenttia standardikannasta.
Maailmalla standardointiin panostetaan voimakkaasti
Globaalisti standardoinnista on tullut yhä polttavampi kauppa- ja geopoliittinen aihe 2020-luvulla. Standardointia käytetään suurvaltakamppailun välineenä esimerkiksi uusien kriittisten teknologioiden, kuten kvanttiteknologian ja tekoälyn, standardoinnissa.
Valtiot panostavat standardointiin voimakkaasti säilyttääkseen kilpailukykynsä myös tulevaisuudessa. Mielestäni hyvä esimerkki valtioiden tavasta ja kyvystä panostaa ja edistää standardointia on esimerkiksi Yhdysvaltojen viime vuonna julkaisema kriittisten teknologioiden standardointistrategia, johon kirjatut keinot olisi hyvä ottaa meillä Suomessakin pohdintaan.
Suomessa on kirittävää muihin Pohjoismaihin verrattuna siinä, kuinka laajasti ja määrätietoisesti hyödynnämme standardointia.
Meillä Suomessa on kirittävää muihin Pohjoismaihin verrattuna siinä, kuinka laajasti ja määrätietoisesti hyödynnämme standardoinnin tarjoamia mahdollisuuksia kilpailukykymme edistämiseksi. Orpon hallituksen Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelman kirjaus kansallisen standardointistrategian tarpeesta on Suomen kilpailukyvyn kannalta tärkeä ja ajankohtainen.
Suomessa tarvitaan muutosta, jotta standardointi nousee työkaluksi muillakin kuin perinteisillä vientivetoisilla teollisuuden aloilla, joilla standardit ovat jo tuttuja.
Standardointi rakentaa Suomen kilpailukykyä myös seuraavat 100 vuotta
Olen saanut keskustella useiden tahojen kanssa standardoinnista yhdessä toimitusjohtajamme Helena Vänskän kanssa. Olemme huomanneet, että standardointia ei juurikaan tunneta tai siihen suhtaudutaan lähinnä teknisistä lähtökohdista, mikä on tietysti ymmärrettävää. Strategisempi ote standardointiin on kuitenkin edennyt maailmalla jo jonkin aikaa, ja Suomessa tulisi päästä samaan kyytiin.
Tarvitsemme hyvän teknisen ymmärryksen lisäksi myös strategisempaa otetta standardien hyödyntämiseen Suomen kilpailukyvyn edistämisen näkökulmasta. EU on tähän jo herännyt ja jalkauttaa määrätietoisesti ensimmäistä, vuonna 2022 julkaistua standardointistrategiaansa.
Kansallinen standardointistrategia antaa muutokseen mahdollisuuden, ja mahdollisuus on käytettävä Suomen hyväksi.
Karina Vikman
Kirjoittaja työskentelee SFS:n viestintäjohtajana.